Kaunainen Karjala Liiton pj. talikkokomu Markku Laukkanen on tyypillinen Ryssän räyskykoira ja haisee valheineen ja selittelyineen kauas kuin härski silli-------------------------------------------------------------------------------------------
Karjalan Liiton puheenjohtajan Markku Laukkasen vastine
Tällä viikolla ( Idiootti Markku Laukanen ei osaa edes päivittää lehdistötiedotettaan ) pidettävä Karjalan Liiton liittokokous on herättänyt lehden palstoilla poikkeuksellisen paljon mielenkiintoa. Erityisesti on kirjoitettu liittokokouksen tulevista henkilövalinnoista ja siihen liittyen Karjalan palautuksesta. Liittokokouksessa on monia muitakin isoja asioita kuten sääntöuudistuksesta ja jäsenmaksurakenteesta päättäminen sekä Karjalaa koskevan toimenpideohjelman käsittely.
Liiton taloushan on erinomaisen vakaassa kunnossa ja on antanut mahdollisuuden toteuttaa laajalla rintamalla mittavaa järjestötoimintaa jäsenseurojen kanssa yhteistyössä. Toiminnan painopistettä ei ole syytä siirtää tästä mihinkään. Jos käyttäisimme Liiton työntekijöiden työpanoksen vain Karjalan palautuksen edistämiseen, kuten on vaadittu, toimisimme vastoin liittokokouksen hyväksymiä linjauksia ja laiminlöisimme sen heimoaatteen parissa tehtävän kulttuurityön, joka tuo meille uusia sukupolvia mukaan.
Kansalaisjärjestössä on valmiutta julkiseen keskusteluun, tarvittaessa väittelyynkin ja tehtyjen ratkaisujen puolustamiseen. On hyvä kuitenkin muistaa että Liiton johtoa, hallitusta ja liittovaltuustoa sitovat toiminnassaan aina edelliset liittokokouspäätökset. Me emme voi heilua tuuliviirin tavoin sen mukaan, mitä ulkopuoliset järjestöt keksivät Liitolta kulloinkin vaatia. Hallitus, liittovaltuusto ja operatiivinen johto
Kaunaista palautetta ( Kaunaiselle Markku Laukkaselle )
Keskustelussa on esiintynyt piirteitä, joihin ei törmää missään liiton jäsenkentässä, jonka tunnen yli vuosikymmen ajalta todella hyvin. Tuntuu, että kirjoittelussa on voitu sanoa mitä tahansa. On epäilty jopa Liiton johdon isänmaallisuutta, menty asiattomuuksiin, henkilökohtaisuuksiin, kirjoitettu epätotuuksia ja tehty häikäilemätöntä propagandaa asialla, jota ei sellaisen kohteeksi tulisi alistaa.
Minulle Karjala-aate ei ole uskonnolliseen hurmosliikkeeseen verrattavissa oleva tila, vaan paljon enemmän ja paljon pitkäjänteisempää tietoisuutta erityisesti omista vuosisataisista juurista Jaakkimassa ja Lumivaarassa, syvällä Karjalan maaperässä. Se koostuu laajasta Karjala-aatteen kokemisesta ja ymmärryksestä, tuntemuksista, joita olen kokenut läheisteni kanssa kotipaikoilla, ehtoollisesta Jaakkiman rauniokirkossa ja suvivirrestä karjalaisilla kirkkomailla. Se on samalla kulttuuritietoisuutta karelianismista ja karjalaisuuden heimotunteen väkevästä voimasta tässä päivässä, mutta myös voimattomuutta sen edessä, miten vähän voimme historian kulkuun vaikuttaa ja sovittaa Karjalan palautukseen liittyvän unelmamme tämän päivän suurvaltapolitiikan tosiasioihin.
Olemme tehneet liitossa päättyvän kolmivuotiskauden aikana töitä laajalla rintamalla, toteuttaneet satoja tilaisuuksia, johon olemme saaneet mukaan tuhansittain ihmisiä. Kiinnostus Liiton toimintaa kohtaan on ollut kasvussa, olemme onnistuneet herättämään nuorten kiinnostuksen ja olleet toteuttamassa mittavia ohjelmia, joilla on Karjalaa esitelty mediassa. Sitten on joitakin, jotka kirjoittavat, että ette ole tehneet mitään.
Onko karjalainen väki muka näin kaunaista ja epäsopua lietsovaa, mitä kirjoitukset osoittavat? Jotkut pyrkivät viemään Liiton aktiiviväeltä työn ja onnistumisen ilon tehdä työtä karjalaisuuden eteen liiton jäsenkunnan omien päätösten ja linjausten mukaisesti. Tuskin pienellä toimiston henkilökunnalla ja hallituksella olisi motivaatio kovin korkealla, ellei se saisi kuitenkin kentältä vahvan myönteisen palautteen ja tuen.
Mikä on vaihtoehto?
Politiikassa olen tottunut siihen, että haastajilla on vaihtoehtoinen ohjelma. Olen sitä moneen otteeseen kysellyt, mutta Pro Karelian äänekkäimmän puhujan Veikko Saksin esiintymiset julkisuudessa eivät ole sitä tarjonneet, pikemminkin haitanneet koko asiaa. Pro Karelian henkisenä ja taloudellisena sponsorina toimiva Heikki Reenpää on varakas kustantaja, jonka kanssa käyty radiokeskustelu osoitti, että ei hänellä eikä Antero Siljolallakaan ole mitään uutta, varteenotettavaa toimintapolitiikkaa Karjalan palautuksen jouduttamiseksi. Reenpää on onnistunut kyllä vuokraamaan Karjalasta metsästysmaita. Kun itse ehdotin, että vuokrausoikeus koskisi kaikkia suomalaisia, Pro Karelia kiirehti tuomitsemaan ehdotuksen vääränä.
Pro Karelia ja Karelia Klubi - järjestöjen rooli on ollut silmiinpistävän näkyvä puheenjohtajan vaihtoa vaativassa keskustelussa. Pro Karelian sähköpostissa lähettämät kysymykset ovat olleet jostain syystä täsmälleen samoja kuin mitä tämän lehden palstoilla eri nimillä esiintyneiden kirjoittajien kysymykset ovat olleet. Vai mahtavatko ne olla yhden ja saman haamukirjoittajan kynästä?
( Ylläpitäjän tarkennus : Miehitetystä ja muista alueistamme pitää puhua ja esittää vaatimuksia, eikä vain tyytyä heiluttamaan häntää kuten Karjala Liiton viralliset edustajat ) Viite: Markku Laukkanen: Karjalasta pitää puhua
Liitolta on vaadittu äänekkäämpää ja aktiivisempaa toimintaa. On ikään kuin Karjalan Liitosta kiinni, että Karjala ei ole palautunut. Kovin korkealle Karjalan Liiton toimintamahdollisuudet arvioidaan, kun kyse on sentään maan ulkopoliittisen johdon toimivaltaan kuuluvasta asiasta. Samanaikaisesti venäläisessä keskustelussa Karjalan Liittokin nähdään revanssijärjestönä, joka toiminnallaan haittaa maittemme välisiä suhteita.
Karjala-lehden yleisöpalstoilla on jopa väitetty, että Liitto ja sen johto eivät edes halua Karjalaa takaisin. Karjalan Liiton ohjelmaan on koko sen 65- vuotisen olemassaolon ajan kuulunut Karjalan palautuksen edistäminen. Teemme vain toisin kuin ne ainoat itseään oikeina palautusjärjestöinä pitävät. Liitolla on vain historia puolellaan, toimimme pitkäjänteisellä ja kestävällä tavalla.
On myös väitetty, että Karjalan asiasta ei saisi puhua. Suomalainen kansalaisyhteiskunta keskustelee, mistä se haluaa eikä Karjala-keskustelua ole kukaan pyrkinyt Suomessa hillitsemäänkään. Karjalasta on puhuttu viime aikoina paljonkin, mutta ei siitä ole mitään merkittävää kaikkia kansalaisryhmiä kiinnostavaa aihetta tullut. Karjalan palautuksesta ja sodan jälkeisestä vääryydestä tulee puhua, se on erityisesti meidän karjalaisten velvollisuus.
Mitä tällä keskustelulla on saatu aikaan? Ainakin on saatu asian venäläinen osapuoli ärtyneeksi ja asemoitumaan entistä tiukemmin vastustavan kantansa taakse. Tässä katsannossa haastajat ovat haitanneet Karjalan palautuksesta käytävää asiallista keskustelua ja loitontaneet itse tavoitteen toteutumista.
On valitettavaa, että Karjala-kysymys nähdään suomalaisissa tiedotusvälineissä yksinomaan palautusasiana. Näinhän asia ei suinkaan ole. Karjalan kysymyksellä on moniulotteinen historiallinen ja kulttuurinen tausta sekä merkittävä kansallinen ja kansainvälinen ulottuvuus. Karjalan tulisi olla normaali asia osana suomalaista yhteiskuntakeskustelua niin mediassa kuin maamme ulkopoliittisen johdon agendalla. Suomen kannalta ei ole yhdentekevää, miten eurooppalaisesti suurimman elintasokuilun takana Karjalassa eletään ja miten alue sosiaalisesti, taloudellisesti ja poliittisesti kehittyy.
Miksi ehdokkaana?
Henkilökohtaisesti olin viime kesänä tullut mielessäni tulokseen, että olen valmis jättämään liiton puheenjohtajan tehtävät seuraajalleni. Tuntui, että on jo liian monena kesänä lähdetty sunnuntai- aamuisin puhumaan johonkin juhlaan, kun perhe odottaa yhdessäoloa. Mutta talven aikana huomasin, että minun on puolustettava Liiton linjaa, ei sisäistä, vaan ulkoista haastajaa vastaan. Vaikka puheenjohtajana joutuu usein aika yksin vastaanottamaan julkisuudessa esiintyvän kritiikin, sen kestää, kun tietää takana olevan tuen.
Katsoin, että tilanteessa, jossa koko Liiton johto on yksituumaisesti toteuttanut liittokokouksen linjauksia, velvollisuuteni on asettaa tehty työ liittokokouksen arvioitavaksi. Olen sitonut Liiton toimintalinjan puheenjohtajuuteeni. Ei ole mitään mieltä käydä vimmaista henkilökeskustelua ellei se ole sidottu myös Liiton linjaan ja sen toteuttamiseen. Jos liittokokous haluaa jatkaa nykylinjalla, olen käytettävissä ehdokkaana vielä seuraavalle kaudelle. Mikäli linjaa halutaan reivata uuteen asentoon, pitää valita myös uudet tekijät sen toteuttamiseen.
Minun johtotähteni vaikeassa Karjala-kysymyksessä on ollut se, että liitto säilyttää uskottavan, maltillisen ja asian tuntevan roolinsa keskustelussa ja vaikuttamisessa. Liiton ei pidä toimia ääriliikkeen tavoin, jolloin sen toimintatila ja arvostus suomalaisessa yhteiskunnassa kaventuu. Liittoa on yli kuusi vuosikymmentä johdettu siten, että siitä ei ole tullut poliittista ääriliikettä, vaan osa rakentavaa suomalaista kansalaistoimintaa, joka on pitänyt Karjalan ja karjalaisuuden vahvana ja elävänä suomalaisessa elämänmuodossa.
Olen ollut ensimmäinen liiton sodanjälkeen syntynyt puheenjohtaja. Liiton täytyy katsoa henkilövalinnoissaan myös eteenpäin. Kun se haluaa vaihtaa johtoaan, toivonkin, että se etsii seuraajan taas nuoremmasta sukupolvesta katsoen eteenpäin eikä taaksepäin.
Nyt on vaihtoehdoksi tarjottu henkilöä, joka on Pro Karelia ja Karelia Klubi järjestöjen puheenjohtaja. Pitkään yhteiskunnallisessa toiminnassa mukana olleena näen tässä valuvian. Puheenjohtaja pitää valita liiton sisältä, sen toiminnassa mukana olleista, ei ulkopuolelta, vieraista järjestöistä. Vaikka Pro Kareliassa ja Karelia Klubissa on myös Karjalan Liiton jäseniä, ei voi istua kahdella tuolilla. On kuuluttava toimivana jäsenenä siihen järjestöön, jonka enemmistön kanta vastaa parhaiten omia mielipiteitä. Siksi Suomessa on moni- puoluejärjestelmä ja sitä kutsutaan demokratiaksi. Siksi olisi suuri askel eteenpäin, jos kaikki osapuolet sitoutuvat kunnioittamaan tulevan liittokokouksen päätöksiä ja toimimaan niiden mukaan. Liitto on toiminut reilusti muita järjestöjä kohtaan. Se on tarjonnut puhe- ja esiintymismahdollisuuden seminaareissaan ja toimintapaikat kesäjuhlilla.
Venäjällä ei ole Karjala-kysymystä
( ... kun ei sitä täältä päin sinne esitetä pöljä Markku Laukkanen )
Minulla on ollut tilaisuus tavata viime vuonna useamman kerran Venäjän poliittisen johdon edustajia, kollegoitani kansanedustajia sekä suurlähetystön edustajia. Viesti on selvä. Venäjälle ei ole Karjala-kysymystä, josta keskustella. Vaikka meillä se on, ei tällä hetkellä ole ns. toista osapuolta, kenen kanssa keskustella. Ilman Venäjää Karjalan palautusasiassa ei voida edetä. ( Tosi idiootti Markku Laukkanen: Asia pitää ottaa esiin muilla keinoin kuin menemällä istumaa kuin koira Ryssäsikojen jalkoihin ja odottamaan josko sieltä pullanmuruja tipahtaisi )
Karjala-asiassa äänekkäimmin esiintyvät antavat palautuksen suhteen vääriä toiveita ja katteettomia lupauksia. On luotu kuva, että kun asiassa Liitto ja Suomen ulkopoliittinen johto lähtee kovien vaatimusten tielle, syntyy tulosta. Ei synny. Syntyy ristiriitoja, suhteiden heikkenemistä ja asian lopullinen lukkiutuminen. Asiassa tarvitaan erityisen herkkään diplomatiaa ja uskoa siihen, että jonakin päivänä tulevaisuudessa Venäjän lähentyessä edelleen länttä, se on valmis arvioimaan toisen maailmansodan rauhansopimuksiin liittyviä alueluovutuksia uudelleen. Toistaiseksi ei ole olemassa mitään merkkejä siitä, että (ylläpitäjän tarkennus: Miehittäjä-Ryssä ) Venäjä olisi suostumassa aluepalautuksiin miltään osin. Silti meillä on oikeutettu unelmamme, jonka eteen teemme määrätietoista työtä siinä uskossa, että (ylläpitäjän tarkennus: suomalaisten ) karjalaisten kokema ( ylläpitäjän tarkennus: miehitys ) vääryys voidaan joskus korjata.
---------------------------------------------------------------------------------
Ohessa mallia Karjala Liitolle ja muille ryssäsilleillemme kuinka homma hoituu:
Ulkoasiainministeriön erillislausunnollaan hyväksymät tavoitteemme:
Yhdistyksen nimi:
Moskovan keskushallinnon eli Neuvostoliiton ja Venäjän Federaation kansanmurhien ja sotarikosten korvaus- ja totuusyhdistys r.y.
Sääntöjen 2 §:stä Tarkoitus ja toiminta:
1. Vaadimme tunnettujen ja tiedettyjen "neuvostopartisaanien" luovuttamista Suomeen tuomioharkintaa varten epäillyistä sotarikoksistaan Suomea ja suomalaisia kohtaan.
2. Vaadimme Suomelta ryöstettyjen ns. sotakorvausten eli ryöstösaaliin takaisinmaksatusta kaikkine pääomineen ja laillisine korkoineen, sekä miehitettyjen alueidemme palautusta välittömästi ja siinä yhteydessä 14.10.1920 Tarton rauhansopimuksen uudelleenratifioimista kaikkine artikloineen.
3. Vaadimme Moskovan alueen edustajilta eli Kremlin hallinnolta täysimittaista sotakorvausrahastojen synnyttämistä, siinä mittakaavassa kuin mitä Saksa ja Itävalta ovat tehneet toisen maailmansodan jäljiltä.
4. Vaadimme Tsetsenian kansanmurhaan 1994-1996 ja vuodesta 1999 uudelleen käynnistetyn kansanmurhan ja joukkotuhon Moskovan Kremlin hallinnon vastuullisia kuten esim. Vladimir Putinia Haagiin syytettäviksi samoilla perusteilla, kuin Slobodan Milosevicia esikuntineen. Viittaamme mm. Jelena Bonnerin lausumiin Timo Hämäläisen artikkelissa "SIVUSILMIN" HS:ssa 1.3.2001 s.B7: "Jelena Bonner ja Venäjän demokratia": "Uuden Venäjän suurin turmio ja häpeä ovat kaksi Tsetsenian sotaa ja Tsetsenian kansan tosiasiallinen kansanmurha". Mahdollisuuksien mukaan pitää Tsetsenialle taata sen kansalliset rajat sen mukaan mitä ne olivat ennen Stalinin hirmutöitä ja etnisiä karkoituksia 1940-luvulla, sekä korvauksia ko. silloisista ihmisoikeusrikoksista nykyiseltä Moskovan oblastin eli alueen Kremlin hallinnolta vähintään samassa mittakaavassa, kuin Saksa on maksanut Kolmannen Valtakunnan vainokohteille ja heidän omaisilleen.
5. Kremlin hallinnoimat ulkomaiset rahavarat ja sijoitukset vaadimme jäädytettäviksi, kunnes sitova poliittinen ja juridisesti pätevä sopimus on tehty korvausrahastosta eri kansallisuuksien hyväksi vastaavallalailla, kuten ns. Kolmannen Valtakunnan ajan pakkotyöläisille v. 1999. Neuvosto-Venäjän perikunta ei ole maksanut vielä mitään sotarikoksistaan ja miehityksistään, vaan on päätynyt tekemään uusia Tsetseniassa.
6. Kulttuuriperinnön vaaliminen tuleville sukupolville kokonaisessa ja ehyessä Suomessa, samoin kuin muillakin Kremlin rikoksista kärsineillä kohteilla ja kansoilla ilman leninismi-stalinismin ja isovenäläisyyden rikosten hyväksyntää ja miehitystä.
Viitteet:
Ulkoasiainministeriön lausunto HEL1011-13
Yhdistysrekisterin Rek.nro. 188.193
Pj. Seppo Lehto Tampere
-----------------------------------------------------------------------------------------
Suomalaisten on syytä ryhdistäytyä rikollisten neekerien ja somalien nuoleskelun sijaan faktat faktoina esille
Ajankohtaista
